ShatBriks @ 29.3.2009
Jo peliä käynnistäessä alkudemo antaa olettaa, että tässä pelissä on tyyliä. Peli alkaa, kun hiljainen protagonisti saapuu pieneen Inaban kylään perheasioiden vuoksi. Ei aikaakaan kunnes kaupunki joutuu outojen murhien keskipisteeksi. Päähenkilö ja tämän uudet kaverukset lähtevät tutkimaan asiaa sen oudon luonteen vuoksi ja he tempaantuvat mukaan aina vain isompiin ja isompiin kuvioihin.
Peli itsessään on hyvin tyypillinen J-RPG, joka pyörii hyvin pitkälti scriptattujen scenejen ympärillä, eikä varsinaisesti anna pelaajan vaikuttaa itse tarinan kulkuun kuin muutamissa kohdissa. Tämä ei kuitenkaan hypi niin pahasti silmille kuin monissa muissa tämän genren tuotoksissa. Dialogi on hyvin kirjoitettua ja hahmoilla on paljon luonnetta. Huumoria on ripoteltu sopiviin kohtiin, kuitenkin siten, että pelissä pysyy se vakavahko tunnelma kautta linjan. Juoni kehittyy sopivalla vaudilla ja erilaisia tapahtumia ja juonenkäänteitä on pitkin peliä.
Juonellisesti tärkeimmät kohtaukset näytetään animetyylisinä välianimaatioina, joita on valitettavasti aika vähän, piirtojälki näissä on kautta linjan hienoa ja niihin on osattu luoda hyvin tunnetta. Muuten välianimaatiot kuljetetaan läpi pelimoottorin avulla, joka tosin sekin ajaa asiansa varsin hyvin. Englanninkielisten versioiden dubbaukset ovat osittain hieman ontuvia, mutta nekin ajavat asiansa vallan mainiosti.
Peli koostuu tavallaan kahdesta osasta, joita voi pelata ja joiden välillä voi liikkua siihen tahtiin kuin haluaa, kuitenkin tietyt taistelut pitää suorittaa tiettyyn aikaan mennessä.
Taisteluosuus on juuri itseään, luolastomaisia alueita, jossa annetaan rankaisua eri näköisisille ja kokoisille monstereille. Vuoropohjainen taistelujärjestelmä on hyvin toteutettu ja vaatii hieman syvempää tutustumista jos aikoo päihittää vaikeimmat vastustajat. Taistelussa taktiikka ja vihollisten tunteminen on erittäin tärkeää ja "Game Over" tekstin pääsee näkemään moneen kertaan, sillä pomovastustajat voivat olla todella vaikeita. Nämä pomotaistelut ovatkin tämän osuuden parasta antia ja voivat venyä pitkiksikin sessioiksi joissa armoa ei tunneta eikä anneta. Jopa muutamat random taistelut voivat olla hyvinkin haastavia. Valitettavasti varsinkin loppupäässä peliä joutuu "grindaamaan" monstereita jonkun verran ja se voi olla joskus hieman puuduttavaa.
Ainoastaan päähenkilön taistelutaidot ovat aidosti vapaasti muokattavia ja muilla hahmoilla on tietto rooli jota ei valitettavasti pääse muuttamaan. Päähenkilöä pääsee kuitenkin kehittämään hyvin monipuolisesti ja tiettyjen taitojen saaminen vaatii syvempää perehtymistä pelisysteemiin.
Päähenkilön elämään sijouttuva osuus koostuu lähinnä ihmissuhteiden kehittämisestä koulunkäynnin ohella, sekä joistakin sivutehtävistä. Suuri osa juonenkuljetuksesta tapahtuu myöskin tässä osiossa. Suhteita kehittämällä on mahdollista parantaa hahmojen suoritusta taistelussa. Jokaiselle suhteelle (pelissä Social Link) on oma pieni tarinansa, jotka ovat mielenkiintoisia ja jotka tekevät henkilöt todella elävän tuntuisiksi. Joidenkin naishahmojen kanssa voi myöskin kehittää rakkaussuhteita, jotka tuovat tiettyä syvyyttä peliin, mutta vaikka suhteet viedään aikalailla loppuun asti alastomuutta pelissä ei ole.
Pelissä on useita eri loppuja, jotka ovat enemmän tai vähemmän eroavaisia toisistaan. Lopetukset ovat käytännössä joko 1 kolmesta "huonosta" lopusta, normaali loppu, tai sitten ns. "true ending" jonka saaminen vaatii jo vähän kikkailua. Pelissä on myös "new game+" vaihtoehto, jolloin uuteen peliin saa vanhasta läpipeluusta mukaan tiettyjä asioita. Jotkut pomotaistelut ovat myöskin mahdollisia vain "new game+" pelissä.
Yhteenveto:
Kaikenkaikkiaan suosittelen Shin Megami Tensei: Persona 4:ää kaikille J-RPG pelien ystäville. Mielenkiintoinen tarina ja eläväiset hahmot tuovat pelille todella arvoa. Jos pieni grindaus ei pelota niin en näe mitään syytä jättää peliä ostamatta.
